Työehdot

Työaikalaki uudistui vastaamaan työmarkkinoiden muuttuvia tarpeita. Uusi työaikalaki tuli voimaan 1.1.2020. Uusi laki tarjoaa aiempaa enemmän mahdollisuuksia joustaviin työaikaratkaisuihin ja suurimpana muutoksena onkin se, että etätyö ja kotona tehtävä työ kuuluvat nyt myös lain piiriin.

Kuva: Jon Tyson on Unsplash

Työaika

Työaikalain kolmannen pykälän mukaan työaikaa on työhön käytetty aika, sekä aika, jonka työntekijä on velvollinen olemaan työpaikalla työnantajan käytettävissä. Yleissääntönä on, että matkustamiseen käytetty aika ei ole työaikaa, paitsi jos on erikseen sovittu työn tekemisestä matkustusaikana. Lisäksi työhön kuuluvat siirtymiset, kuten vaikkapa kodinhoitajalla, kun hän siirtyy asiakkaan luota toiselle, kuuluvat työaikaan. Vaikka matkustaminen ei ole yleensä työaikaa, työnantajan on kuitenkin huolehdittava, ettei matkustus kohtuuttomasti kuormita työntekijää. (Kröger, 2020)

Laissa puhutaan myös varallaoloajasta, joka ei ole varsinaista työaikaa, jos työntekijän ei tarvitse olla työpaikalla tai muussa työnantajan määräämässä paikassa, mutta kuitenkin käytettävissä. Varallaoloajasta maksetaan yleensä jokin korvaus. (Työaikalaki 872/2019 § 4) 

Työaikamallit

Säännöllinen työaika tarkoittaa kahdeksan tunnin työntekoa vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa. Jokaisen viikon ei kuitenkaan tarvitse olla 40 tunnin viikkoja, tai päivien kahdeksan tunnin mittaisia, vaan työaika voidaan tasata 40 viikkotuntiin 52 viikon ajanjakson aikana. (Kröger, 2020)

Säännöllinen työ voi olla vuorotyötä, tai se voi olla jaksotyötä, jossa työaika on kolmen viikon pituisena ajanjaksona enintään 120 tuntia tai kahden viikon pituisena ajanjaksona enintään 80 tuntia. Laissa on määritetty ne alat, joilla jaksotyötä voi soveltaa, tunnetuimpia näistä esimerkiksi terveys- tai turvallisuusalat.

Työntekijä ja työnantaja voivat sopia yhteisesti enintään kahden tunnin vuorokautisesta työajan ylityksestä. Viikoittainen säännöllinen työaika saa olla enintään 48 tuntia. sovituista ylitöistä maksetaan korvaus, johon on määritetty raamit työaikalain 20 pykälässä. (Työaikalaki 872/2019 § 4, § 7, § 11)

Liukuvassa työajassa työntekijä voi lyhentää tai pidentää vuorokautista säännöllistä työaikaa, eli tehdä välillä pidempiä, välillä lyhyempiä päiviä. Liukuma saa olla uuden työaikalain mukaan enintään neljä tuntia. Liukuvasta työajasta sovitaan aina työntekijän ja työnantajan kesken. Liukumat tasataan neljän kuukauden seurantajakson aikana, seurantajakson päättyessä liukumakertymä voi kuitenkin olla 60 tuntia ylitystä tai 20 tuntia alitusta. (Työaikalaki 872/2019 § 12) 

Joustotyöaika on uusi asia työaikalaissa, ja sen mukaan työntekijä ja työnantaja voivat yhteisesti sopia työntekijän työajasta niin, että vähintään puolet työajasta on sellaista, jonka sijoittelusta ja työntekopaikasta työntekijä voi itsenäisesti päättää. Tällainen ratkaisu sopii esimerkiksi asiantuntijatyöhön, jossa työnteon sijoittuminen tiettyyn ajankohtaan tai paikkaan ei vaikuta työn tuloksiin, vaan yhteisesti asetetut tavoitteet ohjaavat työntekoa. Joustotyöaikaa koskeva sopimus on tehtävä kirjallisesti, ja työnantajan velvollisuus on seurata, että esimerkiksi viikoittaiset lepoajat toteutuvat lain mukaisesti. (Kröger, 2020)

Työaikapankin avulla voidaan työaikaa, ansaittuja vapaita tai vapaa-ajaksi muutettuja rahamääräisiä etuuksia säästää ja yhdistää toisiinsa. Työaikapankin käyttöönotosta sovitaan yrityksessä yhteisesti. Työaikapankkiin voidaan siirtää esimerkiksi lisä- ja ylityötunteja, liukuvan työajan johdosta kertyneitä työtunteja sekä rahamääräisiä etuuksia sen jälkeen, kun ne on ensin muutettu aikamääräisiksi.

Kun työntekijä käyttää pankkiin kertyneitä tunteja vapaana, hänelle maksetaan ajasta täysimääräistä palkkaa. Työaikapankkiin ei saa siirtää säännölliseltä työajalta maksettavaa palkkaa, kulukorvauksia tai korvausluonteisia saatavia eikä rahamääräistä etuutta sen jälkeen, kun se on erääntynyt maksettavaksi. Lain mukaan työntekijällä on oikeus saada työaikapankkiin kertynyttä vapaata vähintään kaksi viikkoa vuodessa. Työaikapankkiin säästetty työaikakertymä ei saa kalenterivuoden aikana lisääntyä yli 180 tuntia eikä työaikapankin kokonaiskertymä ylittää kuuden kuukauden työaikaa vastaavaa määrää. (Kröger, 2020)

Lyhennetystä työajasta voidaan sopia työntekijän sitä toivoessa esimerkiksi sosiaalisista tai terveydellisistä syistä. Työnantajan on pyrittävä järjestämään työt niin, että työntekijä pystyy toivoessaan tekemään osa-aikatyötä. Jos työnantaja ei suostu lyhennettyyn työaikaan, hänen on annettava päätökselle perusteet. (Työaikalaki 872/2019 § 15) 

Vuosiloma

Vuosilomalain mukaan työntekijä ansaitsee vuosilomaa kaksi ja puoli päivää jokaiselta työssäolokuukaudelta. Jos työntekijä on ollut työssä alle vuoden, lomaa kertyy vain kaksi päivää kuukaudessa. Lain mukaan kuukaudessa pitää olla vähintään 14 työssäolopäivää tai siihen verrattavissa olevaa päivää, jotta vuosilomaa kertyisi. Mikäli työntekijä on töissä vähemmän kuin 14 päivää tai 35 tuntia kuukaudessa, on hänellä oikeus halutessaan saada vapaata kaksi arkipäivää kultakin työssäolokuukaudelta. (Vuosilomalaki 162/2005 § 5, § 6, § 8)

Lain neljännessä pykälässä määritellään vuosilomaan liittyviä olennaisia määreitä, kuten lomanmääräytymisvuosi, joka alkaa 1. huhtikuuta ja päättyy 31. maaliskuuta. Lisäksi määritellään lomakausi, joka on toukokuun alusta syyskuun loppuun, sekä arkipäivien määrittely. (Vuosilomalaki 162/2005 § 4)

Lomien sijoittumisesta laissa sanotaan, että lomakaudelle on sijoitettava lomasta suurin osa, eli 24 päivää. Pääsääntö on, että tämä kesäloma pidetään yhtäjaksoisesti, tai ainakin niin, että ensimmäinen jakso kesälomasta on vähintään 12 päivää. Muu osa kertyneestä lomasta, niin sanottu talviloma, pidetään ennen seuraavan lomakauden alkua. Vuosilomalaki antaa kuitenkin mahdollisuuksia sopia toisinkin, jos näin yhdessä työpaikalla sovitaan, tai työn luonteen vuoksi pääperiaatteita on mahdoton noudattaa.

Työantaja määrää lomien ajankohdan, mutta hänen on kuultava asiassa työntekijöitä, ja pyrittävä toteuttamaan näiden toiveet lomien ajankohdista. (Vuosilomalaki 162/2005 § 21, § 22, § 22)

Loma-ajoilta maksetaan lomapalkkaa, jonka laskemiselle laki antaa perusteet ja mallit. Lomapalkan laskeminen vaihtelee sen mukaan, onko työntekijä viikko- tai kuukausipalkkainen, vai onko hänen palkkansa määritelty jollakin muulla perusteella. Pääsääntöisesti lomapalkan suuruus vastaa työntekijän palkka-ansioita vastaavalta ajalta. (Vuosilomalaki 162/2005 § 9, § 10, § 11)

Työntekijä, joka tekee töitä vähemmän kuin 14 päivää tai 35 tuntia kuukaudessa, saa kertyneiltä vapailtaan lomakorvausta. Lomakorvaus on yhdeksän tai 11,5 prosenttia työssäoloajalta kertyneestä palkasta. (Vuosilomalaki 162/2005 § 16)

Mikäli työntekijä on poissa töistä esimerkiksi sairauden takia, loma kertyy kuitenkin pääsääntöisesti tältäkin ajalta. Laissa myös määritellään loman alkamisesta sellaisissa tapauksissa, että työntekijä onkin sairaslomalla vuosiloman alkaessa tai aikana. Tällöin lomaa on mahdollista siirtää myöhempään ajankohtaan. (Vuosilomalaki 162/2005 § 7, § 25)

Omia kokemuksia

Olen itse lähes koko työelämäni toiminut monenlaisissa epätyypillisissä työsuhteissa, ja on hienoa huomata, että työaikalaissa pyritään ottamaan huomioon työelämän muutokset, ja se, että töitä tehdään hyvin monella tavalla. Kaikki työnantajat eivät kuulu työantajaliittoihin, jolloin työpaikoilla tehdään sopimukset työaikalain mukaan. Jotta lakia ei rikota tai kierretä, koska sopivaa lain soveltamiskohtaa ei löydy, on hyvä, että siinä huomioidaan työnteon tapojen moninaistuminen. Toki kaikkea ei saada lakiinkaan mahtumaan, vaan aina jää ratkaistavia asioita sen ulkopuolellekin.

Omat työnantajat ovat olleet myös hyvin pieniä yrityksiä tai yhdistyksiä, ja tämä on opettanut ottamaan itse selvää työehdoista ja esimerkiksi lomien kertymisestä ja pitämisestä. Tosin isollakaan yrityksellä asiat eivät ole aina kunnossa, esimerkiksi puolisoni tekee töitä melko isolle organisaatiolle, ja ongelmana on, että töitä ja työtunteja kertyy usein niin hurjasti, että työaikapankin kertymät menevät jo säännösten yli, ja silti vapaita ei oikein ehtisi pitää. Samasta ilmiöstä kertoo MTV Uutisten artikkeli (MTV Uutiset, 2021), ja on surullista huomata, että ilmiö on yleinen. Sekä työntekijän että työnantajan kannalta lomien ja vapaiden väliin jättäminen on hyvin lyhytnäköistä, ja johtaa helposti työntekijöiden uupumiseen tai työpaikan vaihtamiseen.

Lähteet:

Finlex, Työaikalaki 2019/872  https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2019/20190872 

Finlex, Vuosilomalaki 2005/162  https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2005/20050162 

Kröger, T. (2020) Uusi työaikalaki pähkinänkuoressa. Työ- ja elinkeinoministeriö  https://tem.fi/uusi-tyoaikalaki-pahkinankuoressa 

MTV Uutiset. (2021) Lakisääteiset kesälomat jäävät pitämättä monessa suomalaisyrityksessä - rikkomuksesta voi seurata sakkotuomio https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/lakisaateiset-kesalomat-jaavat-pitamatta-monessa-suomalaisyrityksessa-rikkomuksesta-voi-seurata-sakkotuomio/8215602#gs.ce8g68